Digikyvykkyys on uusi lukutaito – kuinka organisaatio oppii sen?
Digitaalisuus ei ole erillinen osa työtä. Se on tapa, jolla suurinta osaa työstä tehdään. Silti monessa yrityksessä digikyvykkyys nähdään edelleen yksittäisenä taitona, ei perustason osaamisena.
Tämä näkyy arjessa epävarmuutena, hitautena ja riippuvuutena yksittäisistä osaajista. Digitaalinen työympäristö on käytössä, mutta sen mahdollisuuksia ei hyödynnetä. Kyse ei ole teknologiasta, vaan tavasta oppia ja toimia.
Digikyvykkyys ei synny koulutuksesta
Moni yritys lähestyy asiaa järjestämällä koulutuksia. Työntekijät oppivat käyttämään työkaluja, mutta arjen tekeminen ei välttämättä muutu. Opittu jää irralliseksi, jos sitä ei sidota omaan työhön.
Esimerkiksi uusi järjestelmä otetaan käyttöön, mutta sitä käytetään vanhojen toimintatapojen mukaan. Osaaminen ei ole vain käyttöä, vaan kykyä soveltaa. Siksi työ ei tehostu, vaikka työkalut vaihtuvat.
Oppiminen tapahtuu työssä, ei sen ulkopuolella
Digikyvykkyys kehittyy parhaiten tekemisen kautta. Kun työtä tehdään, kokeillaan ja muokataan, syntyy ymmärrys siitä, mikä toimii. Tämä vaatii työpaikalla tilaa kokeiluille ja mahdollisuuden tehdä asioita toisin.
Jos arki on täynnä valmiita työmuotteja ja kiire ohjaa tekemistä, uutta ei synny. Työ jatkuu entisellään, vaikka ympäristö muuttuu. Oppiminen ei aina vaadi lisää aikaa, vaan erilaista ajankäyttöä.
Yksi osaaja ei riitä
Yrityksessä on usein muutama henkilö, jotka hallitsevat digitaaliset työkalut hyvin tai kokeilevat niiden ominaisuuksia ennakkoluulottomasti. Heiltä kysytään neuvoa ja heidän varaansa jää paljon. Tämä voi tuntua helpottavalta, mutta ei ratkaise ongelmaa.
Kun osaaminen keskittyy, riippuvuus kasvaa. Samalla muiden kynnys kokeilla itse nousee. Digikyvykkyys ei skaalaudu, jos se jää harvojen varaan. Entä jos yrityksen ainoa osaaja on lomalla, vaihtaa työpaikkaa, tai jää pitkälle sairauslomalle?
Yhteinen tapa tehdä ratkaisee
Digikyvykkyys ei ole vain yksilön ominaisuus. Se on yhteinen tapa käyttää työkaluja, jakaa tietoa ja ratkaista ongelmia. Kun toimintatavat ovat selkeitä ja johdettu hyvin, oppiminen nopeutuu.
Esimerkiksi työtiimi voi sopia, miten tietoa jaetaan ja mitä työkaluja käytetään missäkin tilanteessa. Tämä vähentää turhaa vaihtelua ja helpottaa uuden oppimista. Yhteiset käytännöt tekevät osaamisesta näkyvää.
Pienet askeleet rakentavat uuden perustan
Digikyvykkyys ei synny yhdellä uudistuksella. Se rakentuu pienistä muutoksista, jotka toistuvat arjessa. Yksi tapa, yksi kokeilu ja yksi oivallus kerrallaan.
Kun muutokset ovat riittävän pieniä ja omaksuttavia, ne myös jäävät käyttöön. Vähitellen ne muuttavat koko tekemisen tapaa. Uusi lukutaito ei tule kerralla, vaan kehittyy käytännön kautta.
Digikyvykkyys ei ole valinnainen taito
Yritykset, jotka oppivat käyttämään digitaalisia mahdollisuuksia, toimivat sujuvammin ja reagoivat muita nopeammin. Ne eivät välttämättä tee enemmän, vaan tekevät asiat tarkoituksenmukaisemmin. Tämä näkyy työn laadussa ja arjen hallittavuudessa.
Kysymys ei ole siitä, tarvitaanko digikyvykkyyttä. Se on jo osa perustaitoja. Olennaista on, miten se näkyy arjen tekemisessä.
Jan Holmberg
Erityisasiantuntija
Johtamisen kehittäminen -tutkimusryhmä
Turun ammattikorkeakoulu